Niin on vierähtänyt puolisen vuotta edellisestä kirjoituksesta. Kevät tuli, kesä vierähti viileissä merkeissä ja syksy saapui. Loppukevät ja alkukesä oli projektimme kannalta hiljaisia, josta suurin syy alla olevassa kuvassa - perheemme kasvoi heinäkuussa pienellä pojalla.
Pieni mietintätauko tuli tarpeeseen, ja olihan syy muutenkin mitä mainioin. Tämän lisäksi suunnitelmamme remontin suhteen meinasivat lähteä rönsyilemään, mutta onneksi järjen ääni palautti maan pinnalle. Alun perin lähdimme tavoittelemaan yksinkertaisempaa ja omavaraisempaa elämää. Halusimme remontoida talon vanhaa kunnioittaen ja erityisesti talon historiaa kunnioittaen.
Vaikka talon remontti piti tuumaustaukoa on Koivumäellä käynyt silti täysi tohina. Metsät ovat saaneet kauan kaipaamaansa raivausta (kiitos isäni!), ja maisema pihassamme näyttää aivan toiselta. Polttopuita on tehty valmiiksi seuraavalle kahdelle-kolmelle vuodelle (kiitos appivanhempien!). Kaivinkone kävi tekemässä ensimmäiset kaivuunsa ja pihasta on kaatunut muutama puu ja hävitetty toinen huussi.
Päädyimme hieman jatkamaan hirsikorjausta ja vaihtamaan vielä yhden hirren itse. Näin jälkikäteen hirsikorjaus oltaisiin osattu tehdä itsekin, mutta olisihan se toki vienyt näin "ensikertalaisena" huomattavan enemmän aikaa. Onneksi voimme hyödyntää tätä taitoa muiden rakennusten kunnostusta ajatellen!
Olemme kaikesta huolimatta viettäneet aikaa tänä kesänä ja syksynä Koivumäellä jo paljon - kiitos siitä 80-luvun Soliferillemme, joka on ollut katto päämme päällä remonttimme aikana. Pihasaunaa on lämmitelty ahkerasti ja olemme nauttineet vaihtelevista sääolosuhteista kesällä ja vuodenajan vaihtumisesta syksyyn. Minulla käy kiittäminen kylmää kesää ja tuulista Koivumäkeä, jonne oli hyvä lähteä pakoon niitä vähäisiäkin helteitä ison mahan kanssa.
Koivumäki on todella antanut meille parastaan, näyttänyt mitä luonto on kauneimmillaan ja runsaimmillaan. Lapset ovat saaneet ihmetellä hyönteisiä, liskoja ja mitä ihmeellisempiä otuksia. Me vanhemmat olemme nauttineet näistä luonnon antimista yhtä lailla.
Alla olevat kuvat on otettu lokakuussa. Kylmä kesä ja lämmin syksy ovat saaneet luonnon sekaisin - kukat kukkivat, auringonkukat nousevat pellon laidalla ja perhoset lentävät. Pihlajat eivät ole tehneet marjoja, joten tämä vanhan kansan mukaan tietää kylmää talvea. Tämä jääköön nähtäväksi.
Metsässä olemme kulkeneet ahkerasti. Se on toiminut pelastuksena silloin, kun projekti on tuntunut loputtomalta. Se on tarjonnut meille herkkujaan ja lisää ihmeteltävää. Kaiken keskeneräisyyden keskellä elämisellä, paikasta toiseen ramppaamisella ja väliaikaisen pikkuisen remonttikodin sietämisellä on tarkoituksensa - oppia arvostamaan yksinkertaisiakin asioita ja ymmärtämään, että tämäkin on vaihe ja matka, joka on kuljettava, jotta voimme saada tämän unelmiemme kodin!
Ei hätää - pian on luvassa talon kuulumisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti